Itse itseään toistaen
Mietin tässä, että onko mitään järkeä enää kirjoittaa jokaisesta käyntikerrasta salilla. Ei sillä, etteikö siellä tulisi aina tehtyä, mutta toisaalta … mitä hyötyarvoa siitä kukainenkaan saa. Onhan se tietysti itselle hyvä, kun voi seurata miten on mennyt, mutta toisaalta taas… joka kerta? Mitenhän olisi jos tekisi joka viikko yhteenvedon käynneistä?
Noh, sitä pohtiessa kerrottakoon, että taas kerran tänään tuli käytyä paiskimassa rautaa. Vedin vähän poikkeuksellisemmin pienemmillä painoilla ja pidempää sarjaa. Samalla tein erilaisia liikeratoja ja koitin rikkoa rutiineja (jos niitä niiksi voi sanoa näin 2kk käynnin jälkeen).
Ajallisesti suoritus oli tuskallinen 45min ja tuntui, ettei homma etene millään. Pitäisiköhän lopettaa koko kellon tuijottaminen kun se käy vain hermoille?
Olen eilen ja tänään käynyt salilla yksin ja se on hiukan puuduttavampaa kun ei ole toista sekopäätä seurana joka hölmöilisi joka sarjan välissä. Toisaalta taas sinällänsä enempi työrauha eikä tule naurukohtauksia jotka rikkoo omat sarjat … mutta, niin… poteito, potaato. Pian on pääsiäinen ja tulee luultavasti vähän pidempi tauko, mutta ehkä se on vain hyväksi.
Enivei! Ellei nyt pian sada lunta niin eiköhän kadut saada puhtaiksi -> pääsee luistelemaan!
huhtikuu 4, 2007 kello 20:47
Ei varmaan kannata joka helevetin kerrasta vetää hirveää novellia, riittäisköhän mahdolliset edistysaskeleet ja yleisvireen kuvaus?