Hiljaiseloa

Johan tässä on tullut ylläpidettyä tätä radiohiljaisuutta jo hetken. Silmä paranee pikkuhiljaa, mutta edelleenkään sillä ei näe kuten ennen tapahtunutta. Parantelua ja rauhallista eloa pitäisi viettää vielä reilun viikon verran, joten ehkä jo ensiviikon loppupuolella pääsee takaisin salille, tai sitten sitä seuraavalla viikolla. Riippuen aikatauluista.

Menneet viikot ovat olleet kyllä aika raskaita välin ja salille on ollut todella kova hinku jo. Tuntuu että siitä on vuosia kun viimeksi käynyt. Paino on pysynyt jotakuinkin samassa kuin aiemmin, mutta niitä vähäisiä lihaksia on varmasti jonkin verran lähtenyt jo. Se olematon kunto mikä tuli hankittua lienee myös menneen talven lumia

Ei tässä mitään ihmeelliseempää tunnu olevan. Silmätippoja käyttäessä ja päiviä laskiessa tämä aika menee. Pikkuhiljaa voisi käydä ostamassa ne suojalasit ja ensimmäiset pelit voisi ottaa jo tuohon vajaan parin viikon päähän – paremmalla menestyksellä tietenkin!

Nyt rauhallista oleskelua kotosalla, yöksi töihin. Sitä ennen pieni uintireissu voisi tehdä hyvää

Asiaa silmästä, ei tikusta.

Tänään oli kontrollikäynti koskien silmään tullutta osumaa. Sinällänsä näkö ei ole muuttunut mihinkään. En edelleenkään näe vasemmalla silmällä kunnolla, en lähelle enkä kauas. Osa asioista näkyy kahtena ja osa muuten vain epäselvänä.

Hyvää käynnissä oli kuitenkin se, että silmän sisällä havaittu veri on lähtenyt pois ja voin lopettaa nykyiset silmätipat (jotka herkistävät valolle … suurentavat “mustuaista”). Tilalle tuli silmään tarkoitettu tulehduskipulääke jota pitäisi kuukauden päivät nyt käyttää… ja joka kirveleen ihan #¤%#¤%#&# paljon!

Silmässä on edelleen siis turvotusta ja sillä ei näe kunnolla. Parantumiseen (=näön palautuminen ennalleen) voi mennä yli pari kuukautta ja vaatii silmänpaineiden seurantaa jatkossa vuosittain. Suosittelen suojalasien käyttöä, vaikka se olisi kuinka junttimaisen näköistä. Ette halua samanlaista kokemusta kuin minä sain… kantapään kautta on ikävä oppia asioita

Lääkäri kielsi urheilemisen täysin kuukaudeksi vielä, eli ei kuntosalia, ei sählyä… normaalia elämää vain, tai siis tavallisen ihmisen normaalia elämää. Ei kuntoilua.

Nyt on 1,5vko takana lepäämistä ja sitä ennen pidempi sairastelu, eli kuntoilut on aika jäissä olleet parisen kuukautta tämän operaation jälkeen… mutta ei voi mitään, ei auta valittaa.

Alkuviikosta tuli työpaikan kuntoprojektiin liittyen kunnonkohotussuunnitelma koskien minua itseäni ja siihen oli laitettu kaksi kuntosalipäivää per viikko, sekä kaksi aerobista per viikko. Tämäkin menee nyt toistaiseksi jäihin kunnes ollaan parannuttu täysin.

Toivottavasti seuraava blogimerkintä on jo positiivisemmin latautunut eikä tarvitse kertoa kuinka jälleen tulee hidasteita

Rajoittunut elämä

Nyt sitä vasta huomaa sen kuinka paljon toisen silmän osittainen sumeutuminen oikeasti vaikuttaa elämään. Tuntuu, ettei mitään voi tehdä kun ei näe kunnolla. Puuttuu syvyysnäkö ja terävyys. Ulkona meinaa kompastua pieneenkin esteeseen.

Täytyy vaan toivoa, että ensiviikon kontrollissa ennusmerkit olisivat positiivisia eikä silmässä ole mitään vakavampaa tästä eteenpäin.

Lääkärin määräämät silmätipat pitävät huolen siitä, että aurinkolaseja saa käyttää kokoajan … mahtaa ihmiset katsoa, että mikä juntti se tuolla painaa pilvisellä kelillä arskat päässä… no ei auta mitään, antaa ihmisten miettiä mitä  haluavat.

Kohtalaisen turhautunut olo. Ei näe, ei saa ponnistella. Eli tietokoneen näytön tuijottaminen, tv:n katsominen ja kaikenmaailman liikunta-aktiviteetti on poissuljettua hyvinkin pitkälle. Vielä pitäisi viikko jaksaa.

Yhteenvetoa täytyy vielä lykätä eteenpäin, sillä tekstin kirjoittaminen ja etenkin oikoluku on älyttömän turhauttavaa … joten jos on kirjoitusvirheitä, niin koittakaa kestää. Siihen on syynsä

Nyt kuitenkin päätän raporttini tähän ja jatkan lepäämistä.

Sählyssä sattuu ja tapahtuu

Nyt on sitten aerobinen liikuntakatkos korkattu lahjakkaasti, sillä eilen käyntiin pelaamassa sählyä.

Kaikki ei mennyt kuitenkaan aivan putkeen, sillä muutama minuutti ennen loppua tuli laukaus suoraan osoitteeseen, eli silmään. Siitä samantien päivystykseen ja silmäklinikalle. Kuntoilulle tuli stoppi jälleen, ainakin puoleksitoista viikoksi.

Silmässä on turvotusta ja verinaarmu/verta silmän takaosassa, jossain piilossa. Osuma oli siis kohtalaisen voimakas kun hetkeksi katoi näkö kokonaan.

Tästä täytyisi suunnistaa yksisilmäisenä nyt apteekkiin hakemaan tippoja kotihoitoa varten. Sairaslomaa ja lepoa on tiedossa ensiviikon torstaihin asti ainakin, ellei pidemmällekin. Katsotaan nyt kun on kontrollikäynti ensiviikolla, että mitä sanovat. Onko tullut vuotoa lisää vai ei.

Blogi hiljenee siis jälleen urheilun osalta hetkeksi. Syyskuun yhteenveto on kuitenkin vielä tekemättä, samoin punnitus joten nämä koitan saada kun näen tarpeeksi, että voin oikeasti kirjoittaa jotain.

Palataan astialle, jälleen kun tästä tervehdytään.

Ps. Suojalasit täytynee lisätä ostoslistaan.