Yleistä jupinaa

Ja koottuja selityksiä.

Perjantain treenit vedetty kunnialla läpi ja nyt vain odotellaan viikkoa 9 alkavaksi.

Väsymys. Tuo paljon parjattu ilonpilaaja on jälleen vierailulla. On aika leppoisaa treenata kun pienin toukka on kipeänä ja kuumeisena ollut jo useamman päivän. Yövalvomista, katkonaista unta, heräilyä, siivoamista … ei millään jaksaisi enää miettiä kuntosalia kun tuntuu, ettei ehdi edes nukkumaan. Ja juuri kun saisi nukkua niin pitääkin nousta ylös ja lähteä töihin.

Eilisestä treenistä sen verran vielä, että kerrataan vähän penkkiasiaa. Penkissä oli painona 3×77,5kg ja jo ensimmäinen nosto tuntui siltä, että homma jää kesken. Toinen nosto nousi vielä jotenkuten ja kädet suorana täristen mietin, että pitäisikö pyytää joku varmistamaan vai lyönkö painot telineeseen … no koitin vielä kolmannen ja sain kuin sainkin sen ylös! En tiedä miten sen tein, mutta usko loppui kauan ennen voimia. Maanantain treeneihin on pakko pyytää joku varmistamaan, sillä en ilman apuja ala tuota settiä nostamaan viittä kertaa – varsinkaan jos olen näin väsynyt kuin nyt olen.

Maitoallergia! Siitä en olekaan hetkeen jauhanut. Ajattelin jälleen kokeilla onneani ja testasin mitä käy kun nautiskelee maitotuotteita. Hyvin nuita kestikin vetää pari päivää kunnes viimeyönä alettiinkin jo kärsiä todenteolla. Limaneritys lisääntyy järjettömästi jälleen kerran ja kurkku menee todella karhean oloiseksi. Kokoajan pitäisi köhiä jotain pois. Tuon lisäksi nenän alle suun ympärille tulee sitä tuttua ihottuman tapaista hilseilevää ihoa mitä aiemminkin oli ja mikä katosi kun lopetti maitotuotteiden vetämisen. Hienoa :/

Maitotuotteet ovat siis edelleen no-no. Kokonaan en maitotuotteista voi kuitenkaan luopua, sillä soijaproteiini ei uppoa, joten joudun käyttämään jatkossakin heraproteiinia mm. palkkarissa. Muilta osin maidon käyttö ja maidolla testailu loppuu tähän. Jälleen.

Palautuminen ja viikon 8 kuulumiset

SF:n edettyä viikolle kahdeksan aletaan todellakin kolkuttelemaan kropan äärirajoja. Joka viikko pitää puskea joka ainoassa liikkeessä ennätyssarjat ja ehtiä vielä palautua treeneistä ja raskaista yövalvomisista. Ei ole helppoa ei.

Palautuminen on käynyt päivä päivältä vaikeammaksi ja nyt tällä viikolla molemmat tehdyt treenit on tehty olotilassa missä kroppa ei ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Lihakset ovat hellänä ja herkkänä.

Toinen asia missä olen huomannut palautumisen rankentumisen on arjen askareet. Kädet menevät helposti hapoille normaaleissa askareissa ja aerobinen liikunta on täysin no-no-no kun jalat eivät suostu muuhun kuin kävelyyn. Selkää ei varmaan tarvitse edes mainita?

Viikko kahdeksan on tulosten puolesta ihan hyvällä mallilla. Maanantaina saatiin työllä ja tuskalla 5×75kg penkistä ylös vaikkakin viimeinen toisto ei olisi ollut hyväksytty, mutta annan tuon mennä kertaluontoisesti läpi sormien. Tänään puolestaan pystypunnerruksessa väännettiin väkisin 5×47,5kg ja viimeinen toisto oli täyttä tappomeininkiä … naama loisti punaisena kuin tikkurilan maalikartassa. Maastavedossa ollaan nyt vanhoissa ennätystuloksissa, joten ensiviikosta eteenpäin parannellaan ennätyksiä siinäkin.

Jos tästä selviää kunnialla tammikuun alkuun niin olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni, mutta epäilen kyllä ettei se tule onnistumaan. Toivoa silti sopii eikä tämä ainakaan yrittämisen puutteeseen jämähdä!

Väsymyksen ja syömisen vaikutus onnistumiseen

Otsikossa mainitusta asiasta olen jauhanut ennenkin – ja jauhan jälleen. Kivaa!

Ei voi liikaa korostaa sitä kuinka paljon riittävä lepo ja syöminen vaikuttaa siihen kuinka voimatason kehittyvät ja kuinka treenit kulkevat. Nyt kun on tämän viikon treenit saanut vetää kaikki täysillä yöunilla (ilman yövuoroja = valvomisia) niin nämä perjantain treenit olivat todella paljon paremmin onnistuneet kuin yhdetkään aikaisemmista, vaikka penkissä ja kulmasoudussa kummassakin tehtiin sarjaennätykset.

Penkissä nousi nyt 3×75kg ja pendlay rowssa 3×60kg. Odotan maanantaita hieman jännittyneenä kun silloin täytyy hoitaa uudet ennätykset yövuorojen välisenä päivänä joka menee aina hieman, noh … sumussa.

Paino jatkaa tasaista, mutta rauhallista nousua mikä kyllä voimatasoissa näkyy. Samalla aerobinen liikunta käy kokoajan raskaammaksi, mutta siitä ei jaksa välittää tällä hetkellä yhtään. Mietitään sitten ensi kesänä kun tulee tuota hapenottokykyäkin parannettua hieman enemmän kuin pimeänä ja kylmänä talvena. Keskitytään nyt voimaan!

Epämääräinen otsikointi

Otsikko varmaankin kertoo siitä verbaalisen lahjakkuuden puutteesta mikä tällä hetkellä vallitsee päässäni, mutta kun ei kiinnitetä siihen huomiota vaan siihen mitä yritän tässä kertoa, eli siitä miten tämän päivän treenit sujuivat.

Vaikka kyseessä oli iltapäivän jumpat mitkä ovat yleensäottaen olleet yllättävän raskaita johtuen aikaisesta heräämisestä ja työpäivästä, niin tänään koettiin kuitenkin päinvastaisia fiiliksiä. Treenit sujuivat kuin unelmat vaikka sykemittari jäikin ja tuijottelin lukuisat kerrat rannettani josta puuttui kelloyksikkö.

Keskiviikon kyykkäilyt ovat kevyitä verrattuna maanantain ja perjantain treeneihin, joten siinä ei koettu mullistavia tapahtumia. Maastavedossa puolestaan ollaan 2,5kg päässä vanhasta sarjatuloksesta, joten parin viikon päästä siinäkin aletaan tekemään pelkkiä ennätyksiä, jos tehdään… Mutta! Pystypunnerrus! Tänään nousi yllättävän nätisti 5×45kg mikä nostaa henkilökohtaista ennätystäni. Pakko se on myöntää – jälleen, että tämä Single Factor treenimetodi toimii

Huomenna on vuorossa huilipäivä treenien ja lenkkeilyn osalta, joten palataan viimeistään loppuviikosta asiaan ja katsotaan kuinka perjantain penkki on kulkenut.

Köpöttelyä

Niin, ei tuota juoksua ole vallan unohdettu. Ei tosiaankaan. Vain raportointi!

Kävin tänään aikani kuluksi juoksemassa 6km lenkin kun kelikin oli niin … vähäsateinen. Tuo 6km lenkki meni kyllä niin raskaasti kuin ikinä vaan voi mennä. Pukeuduin kuin talvisäähän ja tuntui, että askel painaa enemmän kuin sata kiloa. Oli sellaista väkisinjuoksua joka metri eikä sitä “lentävää” fiilistä tullut sitten millään. Perkele.

Enivei, aika vikkelään tuo meni kun 40min aikaa ehti kulua, eli about normaaliin löntystelyvauhtiin, mutta sillä erotuksella, että sykkeet olivat sfääreissänsä.

Tulipa muuten testattua rattaiden kanssa juoksemistakin tälle “talvelle” kun sunnuntaina rykäisin vesisateessa puolijuoksua 6-7km lenkin reiluun tuntiin. Osa matkasta juostiin ja osa käveltiin.

Nyt on pää niin jumissa, että on parempi lähteä käymään lidlissä hakemassa hampaita syövyttävää colaa!

Ai niin, peeäs: Kylmäpussi polville suorituksen jälkeen on nannaa ja auttaa polvia palautumaan nopeammin, eli meille polvivikaisille hyvä vinkki siis tämä, että jokaisen rankan polvia kuormittaneen suorituksen jälkeen lyödään polvet ns. jäihin.

18 päivää marraskuuta numeroin

Kaivelin kalorilaskurin ja sporttipäiväkirjan sivuilta mielenkiintoista luettavaa, tai ainakin omasta mielestäni, sillä edellisen 18 vuorokauden aikana olen:

• Käynyt salilla 7 kertaa ja juoksemassa kahdesti
• Syönyt proteiinijauhoja yhteensä 1,3 kiloa
• Syönyt täysjyväjauhoja (ruis ja graham) yli 1,8 kiloa (en ehkä sellaisenaan vaan leivottuna esim. leiväksi)
• Kuluttanut meijerivoita yli 300g!
• Syönyt tonnikalaa 11 purkillista
• Syönyt erilaisia pähkinöitä lähes kilon
• Syönyt kananmunia 40kpl
• Nautiskellut aamupuuroa lähemmäs 6kg
• … Ja paljon muuta!

SF vko 6 vedetty

No niin johan tässä tulikin pidettyä hiljaiseloa blogin suhteen, mutta täällä sitä ollaan jälleen!

Viikko 6 vedetty tyylipuhtaasti läpi keuhkoputkentulehduksesta huolimatta ja ennätykset senkun paukkuvat. Pystypunnerruksessa nousi painot suhteellisen nätisti, mutta penkissä piti jo yrittää huomattavasti enemmän. Tuleva maanantai jännittää sikäli, koska silloin pitäisi puskea samat lukemat kuin perjantaina, mutta toistoja on viisi kolmen sijaan. Eiköhän tuo nouse!

Kulmasoudussa täytyy kiinnittää vähän enemmän huomiota tekniikkaan ja katsoa miten tuon vedon alun suorittaa, eli antaako painojen roikkua ilmassa vai vetääkö suoraan maasta irti ja laskee maahan – kuten pitäisi, mutta siinäkin mietityttää se, että vedetäänkö suoraan rentona vai otetaan ensin ns. löysät pois.

Nyt kuitenkin luovutan kirjoittamisen suhteen ja käyn maate, sillä takana on pari yövuoroa ja niiden välissä vedetyt treenit … joten, adjöö!

Keuhkoputkentulehdus

No niin. Vaihteeksi.

Johan tässä terveenä pysyttiinkin useamman päivän, joten ihan suotavaa sairastua moiseen tautiin. Koko viikko ollut normaalia enemmän yskimistä (limaa), mutta ajattelin, että kyseessä on vain astman oire eikä mitään muuta vakavaa, mutta kun eilisaamuna meinasi hengitys käydä oikeasti vaikeaksi niin suuntasin lääkäriin … ja sain otsikonmukaisen diagnoosin – ja lääkityksen.

Erikoisen tästä käynnistä teki se, että lääkäri suositteli kohtalaisesti rasittavaa liikuntaa hoitomuotona, koska se poistaa limaa keuhkoputkista ja auttaa paranemisprosessissa huomattavasti. Yleensähän käsketään varomaan liikarasitusta, mutta tässä tapauksessa jopa suositeltiin pyöräilyä tai muuta vastaavaa.

En ihan vielä uskalla lähteä liikkeelle, koska toista päivää vasta lääkettä popsin, mutta katsotaan josko alkuviikosta uskaltaisi. Juoksemisen jätän loppuviikolle suosiolla, sillä se rasittaa elimistöä huomattavasti enemmän kuin “kohtalaisesti”.

Mutta nyt tästä takaisin parantelemaan itseään

Yöjuoksua

No eihän sitä malttanut olla loppuvuotta pois lenkkipolulta mitenkään.

Eilen torstaina päätin kokeilla polvien toimivuutta ja aerobisen kunnon heikkoutta. Tein aika kohtalaiset valmistelut polvelle, sillä laitoin ensin kuumageeliä, sitten sideharson ja lopuksi polvituen.

Ulos päästyäni lönköttelin kohtalaisen rauhallista vauhtia 5km 35 minuuttiin ja totesin, ettei tuo kunto niin paljoa ole laskenut vaikka alkuun vähän pelkäsin.

Polvet, siis kumpainenkin oireilivat juoksun aikana mikä oli vähän yllätys, sillä ei tuo oikea polvi ole ennen tuota ollut moksiskaan. Mistään.

Loppua kohti kuitenkin vihlonnat ja muut katosivat kuin taikaiskusta ja kuumageelikin alkoi toimimaan 20min kohdalla kuten sen pitääkin. Polvea lämmitti oikein kivasti. Tuota täytyy jatkossa muistaa laittaa molempiin polviin ja hyvissäajoin ennen juoksua, että se ehtii alkaa vaikuttamaan ensimetreiltä alkaen.

Summa summarum juoksusta on se, että kyllä nuo polvet kestää pienellä varauksella ja ei kuntokaan ole ottanut dramaattista takapakkia. Onneksi!

Tänään vuorostaan tehtiin salilla henkilökohtaisia ennätyksiä, sillä kulmasoudussa paukkuivat uudet lukemat samoin kuin penkissäkin, muistaakseni. En ole ihan varma olenko punnertanut 70kg:lla vielä aiemmin sarjaa, ehkä olen, ehkä en. Nyt ne kuitenkin nousivat ja yllättävän hyvin kun miettii kuinka tuskaa oli vielä vähän aikaa sitten saada edes 65kg ylös.

Kyykyssä tuli vähän ongelmia polvien kanssa ja luultavasti syynä on eilinen yö… tai siis iltajuoksu. Oikea polvi mitä en ole aiemmin tukenut alkoi vähän pistämään, mutta sekin meni lämmittelysarjojen loppupuolella ohitse. Jatkossa täytyy tuohonkin pistää tuki.

Odotukset ovat jo ensiviikossa kun pääsee todenteolla rikkomaan ennätyksiä pystypunnerruksessa, penkissä ja kulmasoudussa. Jos kunto, fiilis ja vireys on yhtä kohdallaan kuin tänään niin en usko kohtaavani mitään ongelmia

Täällä et saa tietää USA:n vaaleista mitään

Et nyt etkä jatkossakaan.

Miten tämä liittyy kirjoitteluuni? No ei mitenkään, mutta kun otsikot alkavat käydä todella vähiin…

Keskiviikon treenit on nyt onnistuneesti vedetty läpi pienoisella yövuorovalvomisella, mutta sitähän tämä treenaamiseni on ja näillä mennään.

Tulokset alkavat pikkuhiljaa jo nousta uusiin lukuihin kun tänään pystypunnerruksessa sain kevyesti 40kg suorille käsille viitisen kertaa. Eihän tuo ole tulos eikä mikään monelle, mutta itselleni on. On tuo joskus aiemminkin noussut, mutta ensiviikosta eteenpäin tehdään pystypunnerruksessa pelkkiä henkilökohtaisia ennätyksiä.

Maastavedossa jauhetaan vielä alakanttiin olevia tuloksia, sillä 102,5kg oli tänään vuorossa. Aiemmin olen tehnyt (ennen polvivammaa) 110kg:lla 4×6 joten ei vielä hetkeen ole aihetta suuriin tuuletuksiin.

Kyykky paranee päivä päivältä ja polvet tuntuvat paremmilta mitä edemmäs mennään. Edelleenkin on töissä istuessa polvien kanssa vähän kipuilua, mutta uskon, että nuokin helpottavat ajan myötä. Treenatessa ei vihlaisuja ole enää tuntunut.

Penkki lähti jälleen kulkemaan suhteellisen hyvin kun korjasin tekniikkaa ja viritin itseni kaarelle kuin jousipyssy siinä tasapenkillä. Perjantaina tulee nostettavaksi uudet sarjaennätykset, joten saas nähdä miten käy. Eiköhän se nouse

Omapaino, eli massa alkaa nousta vähän ehkä liiankin nopeaan tahtiin. Aineenvaihdunta on varmaankin hidastunut sitten kesän kun ei ole enää juoksua/pyöräilyä mukana ja syömistä pitäisi ehkä korjata, mutta toisaalta kilo pari enemmän rasvaa 14 viikon aikana ei ole maailmanloppu vaan nopeasti dieetattavissa pois. Parempi kuitenkin näin kuin liian alhainen syönti.

Piti laittaa vain pieni uutisointi tänne, mutta tuli jälleen kirjoitettua elämäntarinan verran