SF:n edettyä viikolle kahdeksan aletaan todellakin kolkuttelemaan kropan äärirajoja. Joka viikko pitää puskea joka ainoassa liikkeessä ennätyssarjat ja ehtiä vielä palautua treeneistä ja raskaista yövalvomisista. Ei ole helppoa ei.
Palautuminen on käynyt päivä päivältä vaikeammaksi ja nyt tällä viikolla molemmat tehdyt treenit on tehty olotilassa missä kroppa ei ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Lihakset ovat hellänä ja herkkänä.
Toinen asia missä olen huomannut palautumisen rankentumisen on arjen askareet. Kädet menevät helposti hapoille normaaleissa askareissa ja aerobinen liikunta on täysin no-no-no kun jalat eivät suostu muuhun kuin kävelyyn. Selkää ei varmaan tarvitse edes mainita?
Viikko kahdeksan on tulosten puolesta ihan hyvällä mallilla. Maanantaina saatiin työllä ja tuskalla 5x75kg penkistä ylös vaikkakin viimeinen toisto ei olisi ollut hyväksytty, mutta annan tuon mennä kertaluontoisesti läpi sormien. Tänään puolestaan pystypunnerruksessa väännettiin väkisin 5×47,5kg ja viimeinen toisto oli täyttä tappomeininkiä … naama loisti punaisena kuin tikkurilan maalikartassa. Maastavedossa ollaan nyt vanhoissa ennätystuloksissa, joten ensiviikosta eteenpäin parannellaan ennätyksiä siinäkin.
Jos tästä selviää kunnialla tammikuun alkuun niin olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni, mutta epäilen kyllä ettei se tule onnistumaan. Toivoa silti sopii eikä tämä ainakaan yrittämisen puutteeseen jämähdä!
Kirjoittaja: jsomby 
