Perhe

Huomenta.

En sitten malttanutkaan olla kirjoittamatta huomiseen asti. Tässä kun on nyt viitisen viikkoa jaksanut liikkua ja kuntoilla, niin ajattelin, että voisi olla hyvä kerrata siitä miten perhe tilanteeseen on reagoinut.

Alussahan kaikki olivat enemmän ja vähemmän innoissaan (=ilmoittivat mielipiteensä kuinka paljon olen poissa kotoa), mutta sittemmin tämä on vähentynyt huomattavasti. Nykyään (voiko vielä viiden viikon jälkeen sanoa noin?) se on lähinnä sitä, että ”mä taidan aamulla mennä salille… onko ok?” – ”joo” -dialogia. Elämä on siis tasoittunut ja asiasta ei tehdä enää suurempaa numeroa.

Viikonlopun menot ovat silti asia erikseen. En tarkoituksella tunge sinne väkisin menoja jos aikataulu tai rakas avokkini ei sitä salli. Lähinnä sillä, että mielummin on menemättä kuin järjestää hellasäröä. Viikonloput ovat muutenkin niitä harvoja hetkiä kun saa edes hetken hengähtää menemisistä. Lisäksi joka toisena viikonloppuna on enemmän lapsia, niin se jo osaltaan sanelee menoista paljon.

En tiedä oikein miten paljon minulta menee tähän aikaa perheeltä. Ei luulisi aivan älyttömästi menevän, koska olen aamulla salilla jo yleensä ennen seitsemää, jolloin pääsen töistäkin pois ennen neljää … ja kotona viimeistään vähän ylitse neljän. Siinä ei sitä suurta eroa kuitenkaan tule ja ainakaan vielä siitä ei ole tullut sanomista. Ainoa on aamun kiire ja meneminen.

Nyt viimeisen parin viikon aikana on tullut vähän enemmän väsymystä. Ilmeisesti pitäisi syödä enemmän, mutta kun ei ole puntaria niin ei voi tarkkailla yhtään sitä, että missä mennään. Onko tullut kiloja lisää vai lähtenyt. Vyön kireydestä en osaa niin tarkkaan tällä hetkellä sanoa. Baaririennot eivät houkuta edelleenkään älyttömästi, koska ne sotkee treenit ja syömisen, mutta silti olisi kiva jo ehkä kävästä baarissa… onhan se sosiaalisuutta kuitenkin.

Kavereita näkee nykyään melkeimpä enemmän. On harrastus mikä yhdistää, muttei toki kaikkien kanssa. Osaa – joita ei ole nähnyt kovin usein – ei edelleenkään näe kovin usein, mutta niiden parin kanssa jotka ovat touhussa mukana, ovat siis tiiviimmin yhteydessä, syystäkin.

Mitä harrastuksiin tulee, niin uintia voisi jälleen lisätä. Se on kuitenkin kuntoilusta yksi sellainen mitä voi tehdä isompien lasten kanssa niin että pystyy kuitenkin edes jotenkin polskuttelemaan ilman, että homma menee lastenvahdin viraksi. Ehkäpä ensiviikolla voisi käydä polskuttelemassa jo.

Tämä teksti uhkaa jälleen paisua liiaksi, joten lopetan kirjoittamisen tältä erää – tähän!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: